Laitoshuoltaja Keliman uratarina
Laitoshuoltaja Kelima Hodzicin työpäivät kuluvat vauhdilla Turun yliopistollisen sairaalan (Tyksin) osastolla. Päivässä parasta ovat asiakkaat.
Asiakkaiden kiitos antaa voimia
– Päivää piristää asiakkaan kiitos ja hymy, esimerkiksi, kun ruokailun jälkeen tulen hänen luokseen ja kysyn, onko hän syönyt ja voinko auttaa, Kelima kertoo.
Ruokahuollon lisäksi hän siivoaa sekä tarttuu tehtäviin osaston vaihtuvissa tilanteissa. Hän pitää monipuolisesta työstään, jossa päivä menee nopeasti.
– Työssäni pitää aivojen toimia. Tulee tilanteita, joissa pitää osata toimia nopeasti. Mutta sehän on vain elämää, Kelima sanoo hymyillen. Hänellä on työssään aamu-, väli- ja iltavuoroja.
Sairaala tutuksi harjoittelussa
Kelima, 45, sai vakituisen työn Tyks Neurokeskuksessa, aivoverenkiertohäiriöpotilaiden osastoilla tammikuussa. Sairaala tuli hänelle tutuksi harjoittelussa, kun hän suoritti puhtaus- ja kiinteistöalan ammattitutkintoa Turun aikuiskoulutuskeskuksessa viime vuonna. Opiskeluaikana hän työskenteli Tyksin keuhko-, trauma-, vatsaelin- ja teho-osastoilla.
Hänellä ei ollut työstä sairaalassa mitään ennakkokäsitystä.
– Olin käynyt sairaalassa vain synnyttämässä, kolmen lapsen äiti kertoo. Siivousala oli hänelle tuttu aiemmista työpaikoista.
Sairaalan laitoshuollossa moni asia oli uutta ja erilaista kuin esimerkiksi toimistosiivouksessa. Kelimalle ei silti tullut mieleenkään luovuttaa. Ammattitutkinnon hankkiminen oli ollut hänen suunnitelmissaan jo pitkään. Hän sai opinnot valmiiksi etuajassa joulukuussa.
Kaksi kotimaata
Iloinen ja auttavainen Kelima on tuttu työkavereille ja potilaille, mutta monikaan ei tiedä hänen elämänsä aiempia vaiheita. Keliman juuret ovat Bosniassa, josta hän tuli Suomeen vanhempiensa mukana Jugoslavian sodan aikana kiintiöpakolaisena.
– Olin silloin neljätoistavuotias, Kelima kertoo selvällä suomellaan.
Aikuisena hän muutti itsenäistyneeseen Bosniaan takaisin. Kuuden vuoden jälkeen Suomi tuntui kuitenkin paremmalta asuinpaikalta. Kelima palasi Suomeen vuonna 2014. Nyt hän on maahanmuuttaja ja hakee kansalaisuutta. Vapaa-aikanaan hän selvittää asioitaan kahden maan viranomaisten kanssa.
– Välillä on ikävä Bosniaa ja siellä olevia läheisiäni, hän sanoo.
Kelima on huomannut, että kertomalla oman tarinansa hän voi kannustaa toisia. Hänen työpaikallaan muutenkin työkaverit tsemppaavat toisiaan. Työpäivät sujuvat hyvällä mielellä.
– Omat huolet unohtuvat töissä, hän sanoo.