Ammattilaiselle
Murupolku
- Etusivu
- Meille töihin
- Varhan uratarinat
-
Ensihoitaja Juliuksen uratarina
Ensihoitaja Juliuksen uratarina
Julius Toivakka työskentelee Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella ensihoitajana. Toivakka tuli pelastuslaitokselle harjoittelun kautta ja nyt ensihoitotyö on vienyt mennessään. Työn hektisyys, kollegoiden tuki, asiakaskontaktit ja itsensä haastaminen ovat tärkeitä tekijöitä Toivakalle.
Julius Toivakka päätyi ensihoitajaksi pelastuslaitokselle koulutusambulanssiharjoittelun kautta. Kyseisessä harjoittelussa viimeistä harjoitteluaan tekevä opiskelija on työsuhteisena työntekijänä pelastuslaitoksella ja opiskelija toimii opetusensihoitajan työparina tehden normaalisti työvuoroja.
Hain ennen ensihoitajaopintoja lääkäriopintoihin, mutta haku ei tärpännyt ja puolison ehdotuksesta päädyinkin hakemaan ensihoitajaopintoihin. Pääsin heti ensimmäisellä yrittämällä sisään ja tykästyin välittömästi alaan. Nyt en enää mieti lääkäriopintoja, vaan haluan kehittyä ensihoidon alalla. Harjoittelut myös vahvistivat entisestään, että nyt oli oikea ala löytynyt. Ensimmäisen harjoitteluni tein Salossa Tyks Akuutissa ja kaksi viimeisintä harjoittelua Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella. Olen myös opintojeni ohella tehnyt keikkatöitä kiireettömässä sairaankuljetuksessa.
Keväällä 2023 tehty koulutusambulanssiharjoittelu johti luontevasti kesätöihin pelastuslaitoksella ja kesän jälkeenkin Toivakan työt jatkuivat pelastuslaitoksella. Tuore ensihoitaja on ollut tyytyväinen urapolkuunsa.
Työharjoittelu koulutusambulanssissa oli erinomainen perehdytys käytännön työhön. Uskon, että tästä mallista hyötyvät valtavasti molemmat osapuolet, niin opiskelija kuin työnantajakin. Ollessani työharjoittelussa työsuhteisena työntekijänä vastuuni oli huomattavasti suurempi kuin niin sanotussa normaalissa harjoittelussa ja aloittaessani kesätyöt perehdytys oli jo hoidettu.
Peruspäivää ei ole
Työpäivät voivat pitää sisällään hyvinkin erilaisia asioita. Toki jokaiseen päivään kuuluvat tietyt rutiinit, esimerkiksi ambulanssi tarkistetaan aina työvuoron alussa. Jatkuvassa valmiudessa oleminen voi joinakin päivinä tarkoittaa muutamaa työtehtävää, toisena päivänä tehtäviä on koko ajan. Turun alueella erityisesti Turun keskuspaloasema, Raisio ja Jaani ovat kiireisiä asemia. Itse kuitenkin tykkään kiireisestä käytännön työstä ja viihdyn hyvin keskuspaloasemalla, jossa keikkoja on paljon.
Toivakka muistuttaa, että niin sanottu kiireetön päiväkin pitää aina sisällään asemapalvelusta, esimerkiksi varastojen täydentämistä, toimistotöitä ja lääketilauksia. Lisäksi itsensä kehittäminen erilaisten koulutusten muodossa on tärkeässä roolissa.
Minulle toisaalta työn vetovoimana on juuri se kiireellisyys. Onhan se välillä kuormittavaa, jos keikkaa on paljon, mutta toisaalta työpäivät menevät tosi nopeasti ja aina saa haastaa itseään. Tehtävistä pitää aina suoriutua ammattitaidolla kiireestä huolimatta. Sekin auttaa, että meillä on aina yksi potilastehtävä kerrallaan. Yhtä potilastilannetta hoidettaessa ei vielä tarvitse miettiä seuraavaa keikkaa.
Paineen alla työskentely ei Toivakkaa pelota, päinvastoin, hän saa siitä motivaatiota työhönsä.
Tykkään paineen alla työskentelystä, tilannejohtamisesta ja itsensä haastamisesta. Esimerkiksi tiimityöskentely yhteiskeikoilla, joissa on mukana kenttäjohto ja lääkärihelikopteri, on juuri sitä itsensä haastamista. Samanlaisetkin keikat voivat myös olla hyvin erilaisia, sillä jokainen tilanne on omanlaisensa ja potilaat sekä heidän omaisensa tulee aina huomioida yksilöllisesti.
Asemalla on paljon työkavereita ja he ovat tärkeä voimavara työssä. Keikkojen välissä vaihdetaan kuulumisia myös muista asioista ja luottamuksen rakentuminen on tärkeää.
Monet sanovatkin, että me ollaan täällä pelastuslaitoksella kuin toinen perhe, koska vietetään niin paljon aikaa yhdessä.
Arvostusta asiakkailta ja kollegoilta
Arvostuksen tunnetta työstään Toivakka saa asiakkaiden kiitoksista. Vaikka työntekijän näkökulmasta tehtävä olisi voinut olla rutiinitehtävä, voi se asiakkaalle olla todella iso asia ja kiitokset hyvin tehdystä työstä antavat omalle työlle arvostusta. Toivakka nostaa esiin myös kollegoilta saadun palautteen merkityksen ja hiljaisen tiedon tärkeyden.
Todella tärkeää on työkavereilta saatu palaute. Käymme yhdessä läpi keikkoja; mitä asioita tehtiin hyvin, mitä voisi kehittää. Nämä ovat varsinkin tuoreelle ensihoitajalle todella tärkeitä oppimiskokemuksia, kun nostetaan esiin onnistumisia ja toisaalta kehityskohteita. Olen todella kiitollinen tästä palautteesta ja arvostan sitä paljon. Tykkään myös itse antaa positiivista palautetta. Urani alkuvaiheessa olevana arvostan kokeneiden kollegoiden ammattitaitoa, sitä hiljaista tietoa, mitä ei kirjoista opita ja sitä, että niitä tietoja myös jaetaan keikoilla ja halutaan auttaa muitakin kehittymään.
Vastasiko todellisuus ensihoitajan työstä odotuksia?
Minulla oli jo ennen ensimmäistä harjoitteluani realistinen käsitys tulevasta työstä. Opettajat olivat hyvin valmentaneet työelämään. Ensihoitajan työ pitää sisällään paljon myös tasaista puurtamista, vaikka eniten näkyvyyttä saavatkin kiireelliset hälytystehtävät. Toisaalta rutiinitehtävä voi osoittautua hyvinkin haastavaksi, esimerkiksi potilaiden sosiaaliset haasteet voivat osoittautua vaikeiksi hoitaa, kun taas moniin somaattisiin hätätilanteisiin on olemassa suoraviivaiset hoito-ohjeet, jotka tukevat ensihoitajan toimintaa ja näin helpottavat hoitoa.
Odotukset kuitenkin täyttyivät ja nautin päivittäin työstäni.
Mistä sitten voimia haastavaan työhön? Mikä on supervoimasi?
Vaikka paljon jutellaan työkavereiden kanssa, niin tätä ei monikaan minusta tiedä. Tykkään vapaa-ajallani neuloa. Tykkään myös vaeltamisesta ja saan luonnosta paljon energiaa.
Ensihoidon alalla tehdään paljon tutkimusta ja hoito-ohjeita päivitetään jatkuvasti.
Supervoimani on itseni kehittäminen ja ajan hermolla pysyminen. Työn imu tulee siitä, että ala muuttuu ja päivittyy ja omaa osaamistakin täytyy päivittää jatkuvasti.
Ensihoitajan työssä myös korostuu yhteistyö, luottamus toisiin ja tiimityöskentelyn tärkeys. Eikä positiivisuuskaan ole pahasta, vaikka välillä eteen tuleekin rankkoja tilanteita.
Esimerkiksi hätänumeroon soittaminen on potilaalle aine stressaava tilanne. Koitan aina lukea potilasta, että saisin tuotua pienenkin ilon pilkahduksen kriisin keskelle. Tässä tarvitaan rutkasti tilannetajua, väärässä kohtaa ei sovi vitsailla. Potilaan huulille saatu hymy saa myös itseni aina hyvälle mielelle.