”För att barnets eller familjens situation inte ska bli outhärdlig”
Nyckelord:I Collective Impact-modellen görs med tillstånd från familjen ett målinriktat multiprofessionellt samarbete för att lösa barnets, den ungas och familjens utmaningar i en bekant vardagsmiljö. I Reso görs pilotförsök med modellen aktivt.
Socionom i småbarnspedagogik Jatta Juntunen (till vänster), lärare i småbarnspedagogik Tiia Alankoja, lektorn Laura Närvi från sociala och pedagogiska området vid Åbo yrkeshögskola, servicerådgivare Minna Lehtinen, servicechefen Hannele Elo-Kuru och utvecklingssocialarbetare Karoliina Hiltunen.
Yhteisö vaikuttaa ja yhteisö kasvattaa – kun huoli herää, ei tule jäädä toimettomaksi. Varhainen, perhelähtöinen auttaminen perheen ongelmissa ja haasteissa poistaa painetta raskaammista palveluista kuten lastensuojelusta. Tähän vastaa osaltaan yhteisövaikuttavuus.
Yhteisövaikuttavuus-mallissa lasta ei lähetetä avun piiriin tai perhettä luukulta luukulle selviytymään itse, tyhjän päälle ilman tukiverkkoa, vaan apu tai tuki viedään ensin lapsen arkiseen ympäristöön. Raisiossa mallia on pilotoitu Ihalan ja Kuloisten koulujen alueilla, joissa on yhteensä kuusi päiväkotia, sekä avoimessa kohtaamispaikassa Satelliitissa.
– Keskeisenä tavoitteena tässä on lasten ja perheiden hyvinvoinnin ja pärjäävyyden vahvistaminen, perhekeskuksen palveluohjaaja Minna Lehtinen sanoo.
Lehtinen ja palveluesihenkilö Hannele Elo-Kuru sekä Turun ammattikorkeakoulusta sosiaali- ja kasvatusalan lehtori Laura Närvi perustivat reilu vuosi sitten monialaisen yhteisövaikuttavuus-johtoryhmän, johon kuuluvat Raision kaupungin puolelta varhaiskasvatus, opetustoimi, liikunta- ja nuorisotoimi, hyvinvointikoordinaattori ja kotoutumispalvelut. Varhasta siihen kuuluvat perhekeskus, äitiys- ja lastenneuvolat, suun terveydenhuolto, sosiaali- ja vammaispalvelut sekä asiakasohjaustiimi Soihtu. Lisäksi ryhmässä on edustus Varsinais-Suomen piirin MLL:sta, Turun AMK:sta ja Raision seurakunnasta. Tässä ryhmässä päätettiin pilottialueet.
– Hyvinvointialueelle siirtymisen jälkeen on monella ollut pelko, miten pitkään jatkunut hyvä yhteistyö koulujen ja varhaiskasvatuksen kanssa jatkuu, mutta nyt yhteisövaikuttavuuden myötä se on jatkunut vielä entistä parempana. Johtoryhmässä voimme jakaa alueiden ilmiöitä ja haasteita ja samalla miettiä niihin ratkaisuja monialaisesti. Myös vierailut pilottialueiden kouluihin, päiväkoteihin ja kohtaamispaikka Satelliittiin sekä vuoropuhelu työntekijöiden kanssa on ollut hyvin tärkeää, Lehtinen sanoo.
Mutkattomasti yhden puhelun taktiikalla
Pasalanpuiston päiväkodin varhaiskasvatuksen sosionomi Jatta Juntunen ja varhaiskasvatuksen opettaja Tiia Alankoja kertovat, että päiväkodin arkeen malli toimii hyvin ja madaltaa kynnystä pyytää apua.
– Jos meillä heräisi huoli lapsesta tai perheestä tai huoltajat itse olisivat tuoneet huolensa tai haasteensa esiin vaikkapa vasu-keskustelussa, meillä on käytössä yhden puhelun malli. Voimme ensin yhdessä miettiä mistä tahoista voisi olla perheelle tukea, sitten huoltajien suostumuksella olemme yhteydessä Minnaan, joka ottaa yhteyttä sopiviin tahoihin, he kertovat.
Auttajataho voi olla tilanteesta ja tarpeesta riippuen kaupungin, hyvinvointialueen, järjestön tai seurakunnan edustaja. Tämän jälkeen päiväkoti tai koulu kutsuu koolle neuvonpidon, johon osallistuvat perheen lisäksi tarvittavien palveluiden ja perheen tukiverkon edustajat.
Neuvonpidon jälkeen järjestetään uusi tapaaminen parin tai kolmen kuukauden päähän, jossa keskustellaan, onko perhe saanut tarvitsemaansa apua ja miten muutos perheestä ja lapsesta näkyy päiväkodissa tai koulussa. Sovitaan myös, jos tarvitaan uusi tapaaminen.
– Kutsuimme Minnan myös vanhempainiltaan kertomaan Raision perhekeskuksen palveluista sekä lyhyesti yhteisövaikuttavuudesta, sillä koimme sen perheille helpommin lähestyttäväksi tavaksi saada tästäkin mahdollisuudesta tietoa, Alankoja sanoo.
Juntunen ja Alankoja kokevat, että avun sijaan parempia sanoja ovat oikeastaan tuki, ohjaus ja neuvonta.
– Nyky-yhteiskunnassa on vahva pärjäämisen kulttuuri, jossa avun pyytäminen koetaan toisinaan virheellisesti heikkoudeksi. Kun perheillä on enemmän tietoa lapsiperheiden palveluista ja kokemus siitä, että tuki on saavutettavissa, kynnys palveluiden hyödyntämiseen madaltuu.
Kun toiminta tehdään avoimeksi ja läpinäkyväksi ja malli tulee tutuksi, se myös hälventää yhä erilaiseen avuntarpeeseen ja tukeen liittyvää turhaa stigmaa. Avun pyytäminen ja avun saaminen arjen haasteisiin pitäisi pikemminkin nähdä perheen vahvuutena ja rohkeutena.
– Yhteisövaikuttavuus on varhaiskasvatuksen ammattilaisellekin ikään kuin turvaverkko – se hälventää omaa epävarmuutta tilanteissa, joissa ei välttämättä yksin olisi varma, miten puuttua. Näin ollaan yhdessä hyvän puolella eivätkä lasten tai perheiden ongelmat pääse kasvamaan möröiksi, Juntunen sanoo.
Yhteisövaikuttavuuden kautta pystytään tarttumaan myös laajempiin ilmiöihin
Sen lisäksi, että yhteisövaikuttavuus antaa toimivat raamit monialaiselle yhteistyölle yksilöiden ja perheiden kanssa, kerätään yhteisövaikuttavuudessa laajasti havaintoja siitä, mikä on yhteisössä ajankohtaista. Myös Varsinais-Suomessa havaintotiedon keruuta on aloitettu.
– Minnan kanssa olemme käyneet kaikissa pilottialueiden päiväkodeissa ja olemme keränneet ilmiöitä talteen. Nyt meillä AMK:ssa on sosionomiopiskelijoilla myös tekeillä opinnäytetöitä, joihin aiheet tulivat pilottialueiden koulujen ja varhaiskasvatuksen tarpeista. Sosionomiopiskelijat ovat myös kartoittaneet pilottikoulujen oppilaiden turvallisuuden ja turvattomuuden kokemuksia heidän elinpiirissään, kertoo Laura Närvi.
Opiskelijoilla on myös juuri käynnistynyt projektiharjoittelu, jonka aikana he tekevät muun muassa palvelujen esittelyvideoita.
– Niin tutkimusten kuin sosiaalialan ammattilaisilta hyvinvointialueella kerättävän sosiaalisen raportoinnin tulosten kautta tiedämme, että palvelujärjestelmämme on varsin sirpaloitunut ja sillä on vaikeuksia vastata kysymyksiin, joiden ratkaisu edellyttäisi monen eri toimijan luovaa yhteistyötä, kertoo kehittäjäsosiaalityöntekijä Karoliina Hiltunen Varsinais-Suomen tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushankkeesta.
Tämänkin vuoksi Hiltusen mukaan tällaista yhteistä, verkostomaista työskentelyä tukevat mallit ovat tärkeitä.
– Yhteisövaikuttavuus auttaa hahmottamaan yksilöllisten tilanteiden laajempia yhteiskunnallisia yhteyksiä ja vastaamaan paremmin ihmisten tarpeisiin. Tämä on keskeistä myös palvelujärjestelmän painopisteen siirtämisessä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.
Den sociala omgivningen påverkar och uppfostrar – när oro väcks, får man inte förbli passiv. Hjälp med familjens problem och utmaningar i ett tidigt skede utgående från familjen undanröjer trycket på mer krävande tjänster såsom barnskydd. På detta svarar Collective Impact-modellen.
I Collective impact-modellen skickas inte barnet för hjälp eller familjen från lucka till luckan för att klara sig själv, helt utan stödnätverk, utan hjälpen eller stödet förs först in i barnets vardagliga miljö. Modellen har testats i Ihala och Kuloinens skolors område, där det finns sammanlagt sex daghem och på den öppna mötesplatsen Satelliitti.
– Det centrala målet är att stärka barnens och familjernas välfärd och förmåga att klara sig, säger Minna Lehtinen servicehandledare för familjecenter.
Lehtinen och servicechefen Hannele Elo-Kuru samt lektorn Laura Närvi från sociala och pedagogiska området vid Åbo yrkeshögskola bildade för drygt ett år sedan en multiprofessionell ledningsgrupp för Collective Impact, där småbarnspedagogiken, undervisningsväsendet, idrotts- och ungdomsväsendet, välfärdskoordinatorn och integrationstjänsterna från Reso stads sida ingår. Från Varha ingår familjecenter, mödra- och barnrådgivning, munhälsovård, socialtjänster och tjänster för funktionshindrade samt kundhandledningsteamet Fackla. I gruppen finns dessutom företrädare för MLL:s distrikt Egentliga Finland, Åbo yrkeshögskola och Reso församling. I denna grupp fastställdes pilotområdena.
– Efter övergången till välfärdsområdet har många varit rädda för hur det goda samarbetet som pågått länge med skolor och småbarnspedagogik kommer att fortsätta, men nu har samarbetet blivit ännu bättre i och med Collective Impact. I ledningsgruppen kan vi dela fenomen och utmaningar i områdena och samtidigt multiprofessionellt fundera på lösningar. Även besöken i pilotområdenas skolor, daghem och mötesplatsen Satelliitti samt dialoger med anställda har varit mycket viktiga, säger Lehtinen.
Okomplicerat med ett enda samtal
Socionomen i småbarnspedagogik Jatta Juntunen och läraren i småbarnspedagogik Tiia Alankoja på daghemmet Pasalanpuisto berättar att modellen fungerar bra för daghemmets vardag och sänker tröskeln att be om hjälp.
– Om vi skulle bli oroliga för barnet eller familjen eller om vårdnadshavarna själva hade tagit upp sin oro eller sina utmaningar, till exempel vid samtal om barnets individuella plan för småbarnspedagogik, har vi en modell med ett samtal i bruk. Vi kan först tillsammans fundera på vilka instanser som kan stödja familjen, sedan är vi med vårdnadshavarnas samtycke i kontakt med Minna, som kontaktar lämpliga instanser, berättar de.
Beroende på situationen och behovet kan den hjälpande instansen vara en representant för staden, välfärdsområdet, en organisation eller församling. Efter det sammankallar daghemmet eller skolan till samråd där familjen deltar och representanter för de tjänster som behövs och familjens stödnätverk.
Efter samrådet ordnas ett nytt möte efter två eller tre månader för att diskutera om familjen fått den hjälp den behöver och hur förändringen syns på daghemmet eller i skolan enligt familjen och barnet. Vi kommer också överens om det behövs ett nytt möte.
– Vi bjöd också in Minna till föräldramötet för att berätta om Reso familjecenters tjänster och kort om Collective Impact, för vi upplevde att det var ett lättare sätt för familjer att få information om denna möjlighet, säger Alankoja.
Juntunen och Alankoja upplever att orden stöd, rådgivning och vägledning är bättre i stället för hjälp.
– I dagens samhälle finns det en stark kultur att man ska klara sig, där det ibland felaktigt uppfattas som en svaghet att be om hjälp. När familjerna har mer information om tjänster för barnfamiljer och erfarenhet av att stöd finns tillgängligt, sjunker tröskeln att utnyttja tjänsterna.
Genom att göra verksamheten öppen och transparent och modellen blir bekant, skingrar det också den onödiga stigmatiseringen i fråga om olika hjälpbehov och stöd. Att be om hjälp och få hjälp i vardagliga utmaningar bör snarare ses som familjens styrka och mod
– Collective Impact är som ett skyddsnät för yrkesfolk inom småbarnspedagogiken – det minskar den egna osäkerheten i situationer, där man inte nödvändigtvis ensam skulle vara säker på hur man skulle ingripa. På så vis är man tillsammans på den goda sidan och barnens och familjernas problem blir inte outhärdliga, säger Juntunen.
Genom Collective Impact kan vi också ta itu med mer omfattande fenomen
Förutom att Collecitve Impact ger fungerande ramar för ett multiprofessionellt samarbete med individer och familjer, samlas det i Collecitive Impact in omfattande observationer om vad som är aktuellt i den sociala omgivningen. Även i Egentliga Finland har observationsuppgifterna börjat samlas in.
– Med Minna har vi besökt alla daghem i pilotområdena och vi har samlat in fenomen. Nu har vi också socionomstuderande på yrkeshögskolan som gör lärdomsprov där temana kom från behoven i skolor och småbarnspedagogik i pilotområdena. Socionomstuderandena har också kartlagt erfarenheter av trygghet och otrygghet hos eleverna i pilotskolorna i deras omgivning, säger Laura Närvi.
Studerandena har också precis startat en projektpraktik där de bland annat gör presentationsvideor av tjänsterna.
– Både genom forskning och resultaten från den sociala rapportering som samlas in från yrkesfolk inom socialbranschen i välfärdsområdet vet vi att vårt servicesystem är tämligen splittrat och har svårt att svara på frågor där lösningen skulle kräva kreativt samarbete av flera olika aktörer, säger utvecklingssocialarbetare Karoliina Hiltunen på Egentliga Finlands projekt för framtidens social- och hälsocentral.
Det är också därför som Hiltunen anser att modeller till stöd för ett sådant gemensamt, nätverksbaserat arbete är viktiga.
– Collective Impact hjälper oss att uppfatta de mer omfattande samhälleliga kontakterna i de individuella situationerna och att bättre svara på människornas behov. Detta är också centralt vid överföring av tyngdpunkten i servicesystemet för att främja välfärd och hälsa.