Jenni Pihajoki aloitti Tyks Majakkasairaalan uutena sairaalapappina

Sairaalapapit ovat paikalla Tyksissä ja Varhassa arkipäivisin virka-aikaan, ja iltaisin ja viikonloppuisin yksi sairaalapapeista päivystää akuuttien tilanteiden varalta. Jenni kertoo tarttuneensa tilaisuuteen ryhtyä sairaalapapiksi, kun määräaikainen tehtävä avautui.

– Jo teologian opintojen alussa ajattelin, että jonain päivänä haluaisin olla sairaalapappi. Olen tykännyt kovasti olla töissä seurakunnassa, mutta kun tämä tilaisuus tuli kahdeksi vuodeksi, tartuin siihen innolla, hän kertoo.

Hänen mukaansa työ sairaalapappina on monipuolista ja päivien sisältö voi vaihdella suuresti. 

– Pidän siitä, että aamulla töihin tullessa ei voi tietää, millainen päivä on edessä, Jenni sanoo.

Potilas päättää keskustelun suunnasta

Sairaalapappien työssä keskeistä on läsnäolo ja keskustelut potilaiden kanssa. 

– Kaikkein eniten potilaat haluavat kiireetöntä läsnäoloa ja keskustelua. Hengelliset asiat tulevat mukaan usein, mutta eivät itsestäänselvyytenä. Moni toivoo esimerkiksi rukouksen tai siunauksen, mutta lähdemme aina liikkeelle ihmisen omista tarpeista, Jenni Pihajoki kuvailee.

Vaikka sairaalaympäristö nostaa luonnostaan esiin hengellisiä kysymyksiä, Jennin mukaan tärkeintä on kohdata ihminen hänen omista lähtökohdistaan.

– Ajattelen, että uskonasioilla ei ensisijaisesti lähestytä ketään, vaan tilanne rakentuu aina henkilön omien toiveiden ja tarpeiden kautta, hän sanoo.

Kriisit saavat ihmisiä hakeutumaan hengellisyyteen

Työssään hän on kohdannut monenlaisia tilanteita eri osastoilla. Majakkasairaalan puolella erityisenä tehtävänä on ollut sikiöiden siunaaminen keskenmenon tai kohtukuoleman jälkeen.

– Se on erityinen tehtävä, jota seurakunnassa työskennellessäni en ole kohdannut, Jenni Pihajoki toteaa. 

Jenni on pitänyt siunaustilaisuuksia sairaalakappelissa U-sairaalassa.

Vanhemmilla on mahdollisuus muokata hyvästelyhetkiä ja siunaustilaisuuksia omannäköisikseen. 

– Vauvan siunaustilaisuuteen voi tuoda esimerkiksi omaa musiikkia, ja siitä voi tehdä perheelle juuri heidän näköisensä merkityksellisen hetken, Jenni kertoo.

Seurakuntatyössä hän on huomannut, että viime aikoina erityisesti nuoret aikuiset ovat löytäneet enemmän seurakuntaan ja jumalanpalveluksiin. 

– Moninaisempi hengellisyys ja hiljaisuuden viljely kiinnostavat yhä enemmän. Aina kun on jokin kriisi, kuten koronapandemia tai Ukrainan sota, ihmiset hakeutuvat enemmän kirkkoon, Jenni kertoo.

Nimi: Jenni Pihajoki.

Syntynyt: Helsingissä.

Ikä: 31 vuotta.

Perhe: aviomies ja 4-vuotias poika.

Harrastukset: juokseminen ja lukeminen, viimeksi Anni Kytömäen Margarita.

Lempiruoka: tacot.

Lemmikki: ei.

Mansikkapaikka: Porvoon jokiranta.

Paras tv-sarja: Mad Men.

Salainen taito: osaa leipoa hyvää pullaa.