Monialaisesti nuoren tukena – sanotaan yhteistyölle kyllä
Avainsanat:Varsinais-Suomen monialaisen yhteistyön seminaari Monialaisesti nuoren tukena keräsi 29.1. Nuorten Taide- ja toimintatalo Vimman täyteen alan ammattilaisia kunnista, järjestöistä, erilaisista hankkeista ja hyvinvointialueelta. Päivän aikana käännettiin katseet siihen, kuinka voidaan tukea 16–20-vuotiaita nuoria itsenäistymisen ja kasvun poluilla. Tavoitteena oli myös luoda kuvaa alueen nuorille suunnatusta palvelukartasta ja palvelupoluista. Päivän tarkoituksena oli edistää yhteistyötä Varsinais-Suomessa lasten ja nuorten kanssa työtä tekevien eri toimijoiden välillä.
Varsinais-Suomen monialaisen yhteistyön seminaari Monialaisesti nuoren tukena keräsi Vimman salin täyteen väkeä.
Useissa puheenvuoroissa esille nousivat eri tahojen tarjoamat palvelut ja erityisesti niiden tuntemisen tärkeys: ”meidän tulee tuntea palvelut, jotta osaamme niitä nuorelle tarjota”. Puheenvuoroissa nousi esiin myös huoli julkisen talouden tilanteesta, säästöistä ja samalla kasvavasta palvelutarpeesta. Yksi käynti tai tapaaminen ei apua tarvitsevalle nuorelle riitä vaan tukea tarvitaan systemaattisesti.
Perhekeskuspäällikkö Annie Turunen Varhan opiskeluhuollon palveluista avasi tilaisuuden ja totesi, että perhekeskus tarvitsee ympärilleen ihmisiä ja palveluja, jossa rakennetaan monitoimijaista yhteistyötä lapsen, nuoren ja perheen parhaaksi. Opiskeluhuollon keskeisiä tehtäviä on turvata nuoren varhainen tuki, edistää oppilaitosyhteistyötä ja opiskeluympäristön hyvinvointia sekä turvallisuutta.
Tavoitteena on myös tarjota opiskeluhuollon palveluja yhdenvertaisesti ja laadukkaasti koko alueella. Hän nosti esimerkkinä esiin myös uuden Varhan Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen perhekeskuspalveluihin sijoittuvan ja keskitetysti koko Varhassa toimivan lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut.
Valo-Valmennuksen etsivän nuorisotyöntekijän Timo Kuismasen mukaan tärkein tehtävä on luoda nuorelle luottamusta yhteiskunnan rakenteisiin ja tulevaisuuteen. Nuoren rinnalla kulkeva työ on korostunut. Tämä on kuitenkin käynyt hänen mukaansa haastavammaksi.
– Palveluihin ohjautuminen ja kiinnittyminen on vaikeutunut - nuoret kokevat, että päättäjät eivät välitä heistä. Tulevaisuuden näkymät ovat yleisestikin heikentyneet.
Jälkihuollon palvelupäällikkö Tytti Mäkinen toi esille huolensa nuorista, joilla ei ole oikeutta jälkihuollon palveluihin.
– On yhä enemmän nuoria, joilla on pitkään ollut tuen tarvetta ja itsenäistymisen kynnyksellä tuen tarve korostuu. Jälkihuoltoon oikeutetuilla nuorilla on oikeus palveluihin 23-vuotiaaksi saakka.
Hyvän yhteistyön avain – ei sanota yhteistyölle ei
Salon seudun ammattiopiston yhteisöpedagogit Jarna Rask ja Saila Äyräntö kuvasivat rooliaan opiskelijan arjen tukijana. He nostivat esimerkkinä esille ammattiopistossa järjestetyn aamuryhmän, jonne osallistujat ohjautuvat koulun kuraattorien kautta.
– Järjestimme koulun nuorille ryhmän kolmen viikon ajan jokaisena arkiaamuna kaksi tuntia kerrallaan. Jos nuori ei sinne saapunut, soittelimme vanhemmille ja kysyimme tilannetta. Täytimme unipäiväkirjaa, josta pääsimme yhdessä näkemään unirytmin ja sen mahdolliset haasteet. Nuoret oppivat näin säännölliseen vuorokausirytmiin ja myös saapumaan kouluun aamulla, he kertoivat kokemuksista.
Salon seudun ammattioppilaitoksen yhteisöpedagogien yhteistyö koulun kuraattorien kanssa on muutenkin säännöllistä mm. yhteisen toiminnallisen vuosikellon koostamisen ympärillä.
Kuraattorit Anna Kaila Pöytyän perusopetuksesta ja lukiosta sekä Tanja Rönö Salon seudun ammattiopistosta kuvasivat puolestaan kouluissa järjestämiensä ryhmien ja esim. nuorten yksinäisyyden ehkäisemiseen tarkoitetun välkkäkerhon, olleen suosittuja ja niiden ikään kuin jatkuvan myös nuorten vapaa-aikaan – esimerkiksi nuokkarilla on käynyt enemmän nuoria.
Diakonissalaitoksen Vamos-valmentaja Venla Heikkilä välitti toiminnassa mukana olleen nuoren terveisiä, joissa korostui toive työssä mukana olevien ammattilaisten selkeästä roolijaosta – mikään ei nuoren mukaan ole niin ärsyttävää kuin joutua selittämään tilanneettaan usealle henkilölle moneen kertaan.
– Itse onnistuimme tässä, kun roolit määriteltiin heti työmme aluksi, Venla Heikkilä kuvaa.
Aamupäivän esimerkkien ja esittelyjen jälkeen iltapäivää jatkettiin työpajoilla, joissa aiheena olivat nuorten palvelupolut Varsinais-Suomessa. Yhteisessä keskustelussa todettiin, että sekä hyvinvointialueen että kuntien tulee varmistaa, että nuorille on riittävästi palveluja.
Nuoren siirtyessä aikuisten palveluihin pitää varmistaa, että tuen tarpeessa oleva nuori ei tipu palvelujen ulkopuolelle, koska moni nuori tarvitsee rinnalla kulkijaa. Nuoren on usein helpompi ottaa tukea vastaan 3. sektorin toimijoilta, kuin viranomaisilta.
Nuorisolain mukaan kuntien velvoite on koota yhteen nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset ja myös perhekeskusverkoston tehtävä on varmistaa riittävä yhteistyö työikäisten palvelujen kanssa, jotta saadaan kootusti tieto, mitä palveluja on saatavilla. Yhteistyö edellyttää luottamusta toisen tekemään työhön ja sitä nämä yhteiset päivät vahvistavat.
Päivä toteutettiin monialaisesti yhteistyössä Varsinais-Suomessa lasten ja nuorten kanssa työtä tekevien järjestöjen, nuorisotyön aluekoordinaattorin, Lounais-Suomen aluehallintoviraston opetus ja kulttuuri -vastuualueen, Kuntaliiton Ysipykälä- hankkeen ja Nuorten Suomen Kohti nuorten hyvinvointialueita -hankeen kanssa.