Lääketutkimusten lisääminen onnistuu vain merkittävällä erityistuella sekä kansallisella yhteistyöllä
Avainsanat:Niukat yliopistosairaaloiden resurssit ja puutteet tukipalveluissa ovat muun muassa syinä historiallisen vähäiseen kliinisten lääketutkimusten määrään Suomessa, kertoo HUSin teettämä selvitys.
Välinehuollon tilat Medisiina D-rakennuksessa Turussa. Arkistokuva. Kuva: Mikael Soininen.
- Vuonna 2022 Suomessa rekisteröitiin vaatimattomat 107 uutta kliinistä lääketutkimusta, kun parhaina vuosina luku on ollut jopa 285. Koko EU-alueella uusia lääketutkimuksia rekisteröidään keskimäärin vuodessa 3 500. Esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan lääketutkimusten määrät ovat kaksinkertaiset meihin verrattuna, sanoo kehittämispäällikkö Pirkko Lepola HUSista.
Terveydenhuollossa kliinisissä lääketutkimuksissa lääkettä tutkitaan potilailla, jotta saadaan uusia hoitoja ja lääkkeitä markkinoille. Nämä tutkimukset ovat erittäin tärkeitä yliopistosairaaloille. Lääketutkimuksissa käytettävät lääkkeet ovat potilaille ja sairaalalle maksuttomia, koska tutkimuksen rahoittajat maksavat tutkimuslääkkeet. Tämä tuo miljoonien eurojen säästöt vuositasolla. Lisäksi tutkimukset tukevat sekä lääkäreiden että sairaanhoitajien ammatillista urakehitystä.
- Tutkimukset ovat myös ainoa mahdollisuus kehittää uusi hoito sairauksiin, joihin ei vielä ole mitään lääkehoitoa ja sellaisille potilasryhmille, kuten lapsille, joilta puuttuu paljon heille soveltuvia turvallisia lääkkeitä, Lepola kertoo.
HUS teetti Sitran Terveysdata 2030 -hankerahoituksella konsulttiselvityksen kliinisten lääketutkimusten toteuttamisen edellytyksistä, pullonkauloista ja halukkuudesta HUSissa, sen hyvinvointialueilla, Tyksissä ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueella.
Selvityksestä ilmeni, että lääkäreiden ei ole mahdollista käyttää työaikaa lääketutkimusten tekoon, vaan suurin osa heistä teki tutkimustyötä muun työn ohessa. Lääkärit toivoivat myös lisätukea työn organisointiin. Täyspäiväisesti tutkimustyötä tekevät tutkimushoitajat taas kokivat koulutuksen ja palkkauksen riittämättömiksi. Molemmat ammattiryhmät olivat kuitenkin kiinnostuneita tekemään enemmän kliinistä lääketutkimusta ja kokivat, että tutkimus parantaa hoidon laatua.
Tutkimustyötä hidastivat lääkäreiden mukaan raskas tutkimusbyrokratia, toimimattomat tietojärjestelmät, puutteet tukipalveluissa sekä tutkimuksen valmisteluun, kuten koulutuksiin ja potilaiden rekrytointiin kuluva aika, jota ei lasketa tutkimustyöajaksi. Lääketeollisuuden näkökulmasta Suomen ongelmaksi nähtiin pienet potilasmäärät ja se, että akateemisesti ansioituneita tutkijoita on liian vähän, koska tutkimuskeskukset valitaan aiemman tutkimuskokemuksen perusteella.
Pohjoismaista mallia tutkimustyön tukemiseen
Kliinisen lääketutkimuksen kriisin ratkaiseminen vaatii muutoksia lääkärien työn järjestämiseen, tutkimuksen prosesseihin ja palveluiden tukirakenteisiin yliopistosairaaloissa ja hyvinvointialueilla.
- Tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan muutoksia resursointiin ja rakenteisiin sekä yliopistosairaaloissa että hyvinvointialueilla, jotta tutkimusyhteistyötä voitaisiin edistää myös perusterveydenhuollon puolella”, toteaa Varsinais-Suomen hyvinvointialueen tutkimus- ja kehitysjohtaja Ville Kytö.
Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa tutkimustoimintaa tuetaan nykyisin vahvasti alueellisen ja kansallisen tason tukiverkostoilla ja -palveluilla. Siellä on kehitetty ammattilaisten urapolkuja ja potilaiden rekrytointia tuettu tutkimuksia kokoavilla hakukoneilla, joista voi etsiä avoimia tutkimuksia.
- Tarvitsemme selkeän yhteisen kansallisen tason tahtotilan kliinisen lääketutkimuksen verkostosta. Nyt käytössä olevat rahoitusinstrumentit ja osaamiskeskukset eivät yksinään auta kliinisten tutkimuspalveluiden ja -infran kehittämisessä, vaan tähän tarvitaan merkittävä erillisrahoitus, sanoo HUSin tutkimusjohtaja Taneli Raivio.
Selvityksen toteutti 28.11.2022 - 28.02.2023 Nordic Healthcare Group. Raportti on luettavissa täällä. Raportin liitteet saa pyydettäessä HUSin tutkimuspalveluista osoitteesta [email protected]