Kokemuksen kautta kehittäjäkumppaniksi

Jos maailma ei muuttuisi, voisimme hoitaa asioita, kuten aina ennenkin on tehty, mutta nopeasti kiihtyvät muutokset eivät enää mahdollista tätä. Paljon puhutaan siitä, että panostetaan ennaltaehkäiseviin palveluihin, mutta kaikkia ei pystytä auttamaan riittävän ajoissa. Lasten, nuorten ja perheiden tilanteet kompleksistuvat ja ne sisältävät yhteenkietoutuneita haasteita. Yhden ammattilaisen osaaminen ei ole enää riittävää vaan nämä kompleksiset ilmiöt vaativat eri näkökulmien yhteensulauttamista monialaisesti. Länsirannikon OT-keskuksen kehittämistyön lähtökohtana on hyödyntää mahdollisimman laaja-alaisesti tiedon kokonaisuutta, joka käsittää tutkitun tiedon, asiantuntijatiedon sekä kokemustiedon.   

Länsirannikon OT-keskushankkeen kokemusasiantuntija kuvaa oman lapsen sairastumista: ”Sosiaalinen media luo globaaleja ilmiöitä, kuten laihuuden ihannointia, viiltelyä ja halua tulla jostakin kuulusaksi. Ilmiöt vaikuttivat osaltaan lapseni sairastumiseen; syömishäiriöön ja itsetuhoisuuteen. Vaikeudet heijastuivat koulupoissaoloihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Ongelmat johtivat lopulta päihteidenkäyttöön ja siitä seuranneisiin lieveilmiöihin. Näihin liittyi usein kilpailua ja vertailua kavereiden ja sisarusten kesken, minkä seurauksena vaikeudet tarttuivat ja kasvoivat myös heidän keskuudessaan. Sairauden aiheuttama käyttäytyminen aiheutti häpeää ja negatiivisia tunteita.”   

Lisäksi kokemusasiantuntija pohtii lapsen sairastumista perheen näkökulmasta: ”Perheessä koetut haasteet olisivat tarvinneet tueksi kokonaisvaltaista hoitoa eikä siirtämistä ammattilaiselta toiselle.  Yhtenä tärkeänä asiana on koko perheen huomioiminen. Lapsen sairastuminen muuttaa koko perheen dynamiikan ja koskettaa myös sukua ja muita verkostoja. Merkittävimpänä asiana voidaan nähdä kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen, jossa vanhempi tulisi nähdä yhtenä asiantuntijana lapsen hoitopolulla. Työntekijöiden ja perheen kohtaamisessa tulisi aina olla aikaa aidolle kohtaamiselle ja dialogille. Yhteistyön edellytys on turvallinen ilmapiiri, että luottamus ja ymmärrys pääsevät syntymään eri toimijoiden välillä. Tämä edellyttää rohkeutta kysyä ja nostaa vaikeatkin asiat puheeksi, että kuulluksi tulemisen kokemus pääsee syntymään.”   

Luottamusta asiakkaan ja ammattilaisen välillä voi olla vaikea rakentaa, koska kyse on vaikeista ja tunteita herättävistä asioista. Esteenä luottamukselliselle yhteistyösuhteelle voidaan nähdä olevan mm. työntekijöiden vaihtuvuus. Kokemustiedolla voi tässä olla iso merkitys. Sen tarkoituksena on toimia ammattilaisen tukena ja vahvistaa asiakkaan ja ammattilaisen välistä luottamussuhdetta ja ymmärrystä. Kokemustieto voi lisätä asiakkaan toivon kokemusta ja havahduttaa läheisiä pitämään itsestään huolta.  

Monialainen yhteistyö edellyttää, että ammattilaisten välisistä asiantuntijasiiloista on päästävä ja keskityttävä siihen, miten laaja-alainen osaaminen voi mahdollistaa uusien oivalluksien syntymisen. Asiakas toimii yhtenä asiantuntijana monialaisessa tiimissä ja lähtökohtana työskentelylle on asiakkaan yksilöllinen tarve. Tähän tarpeeseen vastaaminen edellyttää joustavuutta etsiä asiakkaalle sopivia toimintatapoja. Työskentelyä on voitava laajentaa toimiston sijaa asiakkaan omaan toimintaympäristöön.   

Kokemusasiantuntijuudesta käytetään monenlaisia termejä. Kehittäjäkumppanuus ei ole uusi termi, vaan käsitteen juuret juontavat Unescon (1986) määrittämälle yhdessä työskentelylle. Siinä jokaisella osapuolella on tärkeää tietoa, yhteistyö on vastavuoroista sekä molemminpuolisesti kunnioittavaa. Tämän lisäksi tavoitteet on määritelty yhdessä. (Mittler ym. 1986.) OT-keskustyössä kokemustiedon asiantuntijaa kutsutaan kokemusasiantuntijaksi tai kokemustoimijaksi, jonka sisältö on edellä kuvatun kaltainen. 

Kokemusasiantuntijalla tulee olla yhdenvertainen rooli kehittämistyössä yhdessä ammattilaisten kanssa. Kokemustieto täydentää tutkittua tietoa ja asiantuntijatietoa. Erilaiset lähestymistavat tuovat moniulotteisuutta asioiden käsittelyyn ja edistävät asiakaslähtöisten palveluiden kehittämistä. Kokemustoimijuus vaatii vuorovaikutusta sekä avointa kommunikaatiota toimijoiden välillä. Vaikka yhdessä kehittäminen ja asiakkaan osallisuuden lisääminen ovat olleet viime vuosina paljon esillä, on kuitenkin siirryttävä pistemäisestä kokemusasiantuntijan käytöstä kohti kumppanuutta, jossa kaikki toimijat nähdään tasavertaisina ja koko kehittämisprosessin täysivaltaisina kumppaneina. Hyvinvointialueiden rakenteiden tulee osaltaan mahdollistaa ja tukea kumppanuuden toteutumista.  Kokemuskumppanuuden integroituminen palvelujärjestelmään edellyttää kulttuurimuutosta asenteissa ja tukea hyvinvointialueiden rakenteilta ja johdolta. Tutkimuksen valossa tällainen trendi näyttää Euroopassa olevan nousussa. Oma hyvinvointialueemme voisi tässä suhteessa olla kansallinen edelläkävijä. 

Lähteet:  
Mittler P. Mittler H. & McConachie H. Working together. Unesco 1986.