Kolme väitettä elinluovutuksesta
Avainsanat:Tällä viikolla vietetään kansallista elinluovutusviikkoa. Sairaanhoitaja Tiina Hämäläinen Tyksin teho-osastolta koordinoi Varhan sisällä tapahtuvaa elinluovutustoimintaa ja hän vastaa kolmeen väitteeseen elinluovutuksesta. Testaa, tiedätkö sinä, pitääkö väitteet paikkansa tai ei.
Sairaanhoitaja Tiina Hämäläinen Tyksin teho-osastolta.
”Monisairas ihminen ei sovi elinluovuttajaksi”
– Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. Liian usein ajatellaan, että potilas on liian vanha elinluovuttajaksi tai, että on liikaa sairauksia, joten potilas ei kelpaa elinluovuttajaksi. Näin ei pitäisi ajatella, vaan sosiaali- ja terveyshuollon ammattilainen pitäisi ensin konsultoida Helsingin elinsiirtotoimistoa.
”Alkoholisti ei sovi elinluovuttajaksi”
– Ihmiset usein luulevat, että jos on alkoholin suurkuluttaja, niin ei missään tapauksessa sovi elinluovuttajaksi, koska maksa voi olla huonossa kunnossa. Tämä ei silti pidä paikkaansa. Maksaa ei voi silloin käyttää, mutta niin sanotulla alkoholistilla voi olla täysin terveet ja hyvänkuntoiset munuaiset.
”Enää ei tarvita keltaista paperista elinluovutuskorttia”
– Laki sanoo, että jokainen, joka ei ole eläessään kieltänyt elinluovutusta, on mahdollinen elinluovuttaja. Silti jokaisessa sairaalassa aina tiedustellaan omaisilta vainajan mahdollista kantaa elinluovutukseen. Valitettavan harva tietää omaisensa kantaa. Jos omaiset voimallisesti vastustavat elinluovutusta, ja heidän päätään ei saa keskustelemalla käännettyä, silloin elimiä ei oteta.
– Keltainen paperinen elinluovutuskortti on oikein hyvä ja pätevä. Jos se on sinun lompakossasi, se on viesti omaisille, että suostut elinluovutukseen. Sen lisäksi on nykyään sovellus, jonka nimi on ”elinluovutuskortti” ja se löytyy silloin puhelimestasi, jos olet sen täyttänyt.
Kaikkein tärkein olisi Tiina Hämäläisen mielestä kuitenkin, että jokainen kävisi keskustelun mahdollisesta elinluovutuksesta omaisensa kanssa.
– Jos olet kertonut kantaasi läheisillesi, he tietävät sen. Läheisiltä ja omaisilta sairaalahenkilökunta aina tiedustaa asiaa. Lakikin velvoittaa, että omaisten kanssa täytyy keskustella asiasta.
Hämäläinen haluaakin haastaa jokaista varsinaissuomalaista miettimään omaa kantansa ja keskustelemaan asiasta omaisensa kanssa.
Faktaa:
Miksi?
- Suomessa elinsiirtojonossa on yli 550 ihmistä.
- Elin- ja kudossiirtoja rajoittaa pula elinluovuttajista.
- 5–10 % potilaista menetetään vuosittain elinsiirtojonoissa.
- Elinsiirto pelastaa hengen, parantaa elämänlaatua ja on kustannustehokas.
Kuka?
- Elin- ja kudosluovuttaja on kuollut, hänen aivotoimintansa on pysyvästi loppunut. Kuolema voidaan todeta sydämen vielä sykkiessä (aivokuollut elinluovuttaja) tai sykkimisen lakattua (DCDD-elinluovuttaja).
- Elävältä luovuttajalta voidaan siirtää munuainen.
- Lain mukaan ihmisen elimiä ja kudoksia voidaan irrottaa, mikäli hänen ei tiedetä sitä eläessään vastustaneen.
Mitä?
- Luovutettavia elimiä ovat munuainen, maksa, haima, keuhkot, sydän ja ohutsuoli.
- Luovutettavia kudoksia ovat sydänläpät, sarveiskalvot, luut, jänteet, iho ja verisuonet.
Missä?
- Elin- ja kudosluovutustoiminta on sairaalan normaalia toimintaa.
- Suomessa on 20 luovutussairaalaa.
- HUS:in elinsiirtotoimisto koordinoi irrotusleikkauksia koko Suomessa.